Rovaniemi

Rovaniemi (pohjoissaameksi Roavvenjárga) on Suomen kaupunki ja entisen Lapin läänin pääkaupunki, joka sijaitsee napapiirin tuntumassa Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa Lapin maakunnassa. Se on maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja alueensa kaupan, hallinnon ja koulutuksen keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Rovaniemi erotettiin kauppalaksi Rovaniemen maalaiskunnasta vuonna 1929 ja vuonna 1960 Rovaniemen kauppalasta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista. Rovaniemen maalaiskunnan kanssa vuoden 2006 alussa yhdistynyt Rovaniemi on Suomen 17. suurin kaupunki väestömäärältään (vuonna 2017), mutta Suomen sekä Euroopan suurin pinta-alaltaan.[7][8] Kaupunki on myös Pohjois-Suomen toiseksi suurin kaupunki väkiluvultaan Oulun jälkeen. Rovaniemi on ollut Suomen pohjoisin kaupunki vuoden 2006 kuntaliitoksesta lähtien, jossa Rovaniemeen yhdistettiin Rovaniemen maalaiskunta.

Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua.[9] Rovaniemen nimi saamelaiskielillä on: inarinsaameksi Ruávinjargâ, pohjoissaameksi Roavvenjárga tai Roavenjárga ja koltansaameksi Ruäˊvnjargg.

Rovaniemen asutuksen historia ulottuu kivikaudelle 8 000 vuoden taakse (noin 6000 eaa.). Lehtojärveltä löydetty mäntypuinen hirvenpää on ajoitettu lähes 8 000 vuotta vanhaksi, ja Vaaralan Matkavaaralla on pidetty leiripaikkaa samoihin aikoihin[10]. Suunnilleen samalle ajalle on ajoitettu myös Ylikylästä tehtyjä löytöjä (tuurat, kaapimet ja keihäänkärjet.[11]). Nykyisellä kaupunkialueella, Valionrannassa keskustaa vastapäätä Ounasvaaran puolella on asuttu pysyvästi ainakin kahdessa jaksossa: 2920-2690 eaa sekä noin 1700 eaa – 300 jaa. Tähän tulokseen on päädytty Valionrannassa tehtyjen kaivausten, niihin liittyvien löytöjen ja analyysien perusteella 2013[12]. Kivikauden asukkaiden oletetaan elättäneen itsensä hirven- ja peuranmetsästyksellä sekä kalastuksella; Anclylusjärven muututtua suolaiseksi Litorinamereksi noin 5500 eaa. muodostuivat hylkeet ja lohet merkittäviksi ravinnonlähteiksi. Ensimmäisten 3 000 vuoden ajalta säilyneet esineet ovat kivestä, puusta ja luusta, tunnusomaisimpina suuret tuurat eli nk. Rovaniemen tuurat. Saviastioiden teko opittiin Rovaniemen seudulla noin 4200 eaa., ja ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä noin 1300–1000 eaa. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, josta tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla[13]. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja raudansulatusuuneja, joissa rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmista puuhiilen avulla.

Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Paikannimistön vahva hämäläis-satakuntalainen aines osoittaa vanhimman uudisasutuksen tulleen pääasiassa sieltä. Myöhemmin uudisasukkaina Rovaniemelle tuli pääasiassa hämäläisiä, mutta myös varsinaissuomalaisia, karjalaisia, vienalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, kainuulaisia ja saksalaisia. Tästä seikasta johtuen Rovaniemen alueen murre on monipuolinen sekoitus eri murteita ja jopa eri kieliä. Muuttoliike ei kuitenkaan ole ollut kovin laajamittaista, sillä vielä 1540-luvulla Rovaniemen asukasluku oli vajaat 200 henkeä, joista osa kivikautisten asukkaiden jälkeläisiä. Alueella asui myös saamelaisia, mistä osoituksena on nimistöä (esim. Kolpene saam. Kolpan ’kuiva kangas’), esinelöytöjä ja perimätietoa. Kun Suomen paikallishallintoa järjesteltiin, Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää; alueella ei kuitenkaan ollut vakituista valtion edustajaa, vaan viranomaisasiat hoidettiin vielä 1500- ja 1600-luvuillakin pääsääntöisesti Kemissä. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa 7. syyskuuta 1453, kun Pohjanmaan vouti vahvisti Korkalon ja Rovaniemen tiloja koskeneen maakaupan. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.[14]